Näin keväällä 2025, epävakaassa poliittisessa ilmastossa voi olla vaikeaa katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti. Kuntavaaleissa meillä on kuitenkin mahdollisuus valita oman kotikaupunkimme suunta ja päättäjät, jotka tekevät tietoon perustuvaa, vastuullista politiikkaa.
Mitkä ovat tulevan valtuustokauden tärkeimmät tavoitteet?
Liikenteen päästöt on saatava laskuun
Helenin lopetettua hiilenpolton liikenne on suurin päästölähde Helsingissä. Paras tapa liikenteen päästöjen laskemiseksi olisivat ruuhkamaksut, mutta valitettavasti valtio ei ole mahdollistanut lainsäädännöllä edes ruuhkamaksujen kokeilua. Toisena mahdollisuutena kaupunki ideoi päästövyöhykkeitä, mutta mahdollisuus niiden edistämiseen valitettavasti torpattiin kokoomuksen, perussuomalaisten ja sosialidemokraattien voimin. Päästöjen vähentämiseksi tarvittaneen siis kokoelma pienemmän mittakaavan toimenpiteitä, jotka on toteutettava nopeasti.
HSL:n lipun hintaa on laskettava
Julkisen liikenteen lippujen hintoja on koronan jälkeen nostettu yli kaupunkilaisten kipurajan. Se tuntuu erityisen häiritsevältä siksi, että pienituloisimmat kaupunkilaiset käyttävät julkista liikennettä eniten – eli he ikään kuin joutuvat raideliikenteen investointien maksumiehiksi, josta puolestaan varakas kaupunki kuittaa tulot kohonneen maan arvon ja tontinluovutuksen muodossa. Tänä keväänä on myös uutisoitu siitä, miten 80 % tarkastusmaksuista menee suorana ulosottoon – kaupungissamme valtavasti ihmisiä, joilla ei nykyisillä hinnoilla ole varaa julkisen liikenteen lippuun. Lipun hintaa on saatava alaspäin. Jos se ei ole mahdollista HSL-tasoisesti (HSL:een kuuluvien kuntien edustajista koostuva hallitus on tähän asti ollut kokoomusvoittoinen), on Helsingin kaupungin tutkittava mahdollisuuksia subventoida helsinkiläisten lippuja kohtuuhintaisen liikkumisen varmistamiseksi.
Kaikilla on oltava varaa asua Helsingissä
Nykyhallitus on saanut aikaan asuntopoliittisen kriisin leikkaamalla asumistukea sekä kohtuuhintaisen rakentamisen tukia samalla kun se on lakkauttanut asumisoikeusasuntojen rakentamisen tuen. Tämä yhdistettynä kohonneeseen korkotasoon on ollut todellista myrkkyä asumissektorille, joka muutenkin kärsii pitkästä matalasuhdanteesta. Normaalisti juuri tämä hetki olisi ollut otollista aikaa vastasykliselle politiikalle ja julkiselle kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle, kun työvoimaa on hyvin saatavilla, mutta hallitus päätti sivuuttaa tämän mahdollisuuden ja on sen sijaan toimillaan syventänyt asuntorakentamisen kriisiä.
Helsingin tulee ensi kuntavaalikaudella vauhdittaa Vuokralla omaksi -mallin käyttöönottoa, sillä tällaiselle välimallin asuntotuotannolle on valtava tarve Hitas- ja asumisoikeusasumistuotannon päättyessä. Kaupungin täytyy seurata tarkasti kohtuuhintaisen asumisen tilannetta, jotta asunnottomuusongelma ei pääse pahenemaan.
Hillitään purkamista ja edistetään rakentamisen kiertotaloutta
Rakentamisen päästöjen on pudottava 50 %vuoteen 2030 mennessä, jotta rakennussektori olisi linjassa 1,5-asteen tavoitteen kanssa. Tarvittava muutos on perustavanlaatuinen. Markkinoilla on uusia vähäpäästöisiä materiaaleja, joiden hyödyntäminen on hyvä alku, mutta tavoitteeseen pääseminen vaatii laajempaa toimintatapojen uudelleen arviointia. Nykytilanteessa annamme purkaa täysin käyttökelpoisia rakennuksia omistajan halutessa rakentaa uutta ja tehokkaampaa tilalle. Ilmaston näkökulmasta tämä ei ole kestävä toimintatapa.
Helsingin on pyrittävä minimoimaan terveiden rakennusten purkaminen. Vähimmäisvaatimuksena on oltava, että purettavat rakennusosat voidaan hyödyntää uudelleen ja näin kehitettävä rakentamisen kiertotalouden kehittymistä. Kaupungin omissa hankkeissa on priorisoitava korjaamista purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan.
Kulttuuri on Helsingin voimavara ja vetovoimatekijä
Tämän maan hallitus ei ehkä ymmärrä kulttuurialan merkitystä, mutta onneksi Helsingin kaupunki ymmärtää. Kulttuurilla on valtavan suuri itseisarvo meille suomalaisina, mutta se on myös liiketoimintaa, tapahtumia ja vetovoimaa. Helsinki on lisännyt kulttuuritoimijoiden tukemista, kun maan hallitus on sitä vähentänyt ja tällä linjalla meidän on jatkettava myös tulevalla valtuustokaudella.
+ Suurhankkeet: Elielinaukio, Eteläranta, Hietalahti…
Ympäri kantakaupunkia on vireillä suuria hankekokonaisuuksia, jotka käsittävät pääasiassa toimitilaa. Tavoitteena on parantaa kaupungin elinvoimaa ja houkutella yritysten pääkonttoreita Helsinkiin. Tavoite on sinänsä hyvä, mutta kaupungin on uskallettava kaavoitusvaiheessa vaatia riittävän korkeaa rakentamisen ja arkkitehtuurin laatua, sillä ovathan nämä rakennukset vuosikymmeniä meidän kaikkien yhteisessä kaupunkitilassa, näkyvällä, arvokkaalla paikalla. Pääkaupungissa on voitava vaatia Suomen – ellei Pohjoismaiden – laadukkainta arkkitehtuuria ja maisema-arkkitehtuuria.
Samalla pidän tärkeänä, että Helsingin lähiöihin ja esikaupunkeihin osoitettaisiin määrärahoja keskeisten julkisten tilojen, kuten aukioiden ja asemanseutujen, ilmeen kohentamiseen. Nyt parannuksia tunnutaan tekevän pääasiassa mittavien muutoshankkeiden tai peruskorjausten yhteydessä, mutta asukkaiden arkiympäristöä tulisi olla mahdollista kohentaa muutoinkin.
Kuulen mielelläni, millaisia ajatuksia tavoitteista heräsi! Tunnistan, että monet tavoitteista liittyvät kaupunkiympäristön toimialaan, sillä olen toiminut luottamustehtävissä kaupunkiympäristön parissa viimeiset 10 vuotta. Mitä sinä lisäisit listalle?