Kategoria: kulttuuri

  • Näkymä seuraavaan valtuustokauteen

    Näkymä seuraavaan valtuustokauteen

    Poliittinen tilanne näyttää maailmalla kaoottisen huolestuttavalta  ja kotimaassa hallitus on laittanut leikkuriin kaiken kulttuurista, sosiaaliturvaan ja kohtuuhintaiseen asuntorakentamiseen. (ei kuitenkaan turkistarhoja!)

    Tänä keväänä meillä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omaan arkeemme ja oman kaupunkimme tulevaisuuteen. Erityisesti Helsingillä vauraana, suurena (pää)kaupunkina on huomattavasti keskimääräistä paremmat resurssit toimia paikallisena vastavoimana hallituksen politiikalle, jos tarvetta on.

    Mitkä ovat tulevan valtuustokauden tärkeimmät tavoitteet?

    Liikenteen päästöt on saatava laskuun

    Liikenne on suurin päästölähde Helsingissä Helenin lopetettua hiilenpolton. Paras tapa saavuttaa hiilineutraali Helsinki vuoteen 2030 mennessä olisivat ruuhkamaksut, mutta valitettavasti valtio ei ole mahdollistanut lainsäädännöllä edes ruuhkamaksujen kokeilua. Toisena mahdollisuutena liikenteen päästöjen vähentämiseksi kaupunki ideoi päästövyöhykkeitä, mutta mahdollisuus niiden edistämiseen valitettavasti torpattiin kokoomuksen, perussuomalaisten ja sosialidemokraattien voimin. Päästöjen vähentämiseksi tarvittaneen siis kokoelma pienemmän mittakaavan toimenpiteitä, jotka on toteutettava nopeasti. 

    HSL:n lipun hintaa on laskettava

    Julkisen liikenteen lippujen hintoja on koronan jälkeen nostettu yli kaupunkilaisten kipurajan. Se tuntuu erityisen häiritsevältä siksi, että pienituloisimmat kaupunkilaiset käyttävät julkista liikennettä eniten – eli he ikään kuin joutuvat raideliikenteen investointien maksumiehiksi, josta puolestaan varakas kaupunki kuittaa tulot kohonneen maan arvon ja tontinluovutuksen muodossa. Tänä keväänä on myös uutisoitu siitä, miten 80 % tarkastusmaksuista menee suorana ulosottoon – kaupungissamme valtavasti ihmisiä, joilla ei nykyisillä hinnoilla ole varaa julkisen liikenteen lippuun. Lipun hintaa on saatava alaspäin. Jos se ei ole mahdollista HSL-tasoisesti, on Helsingin kaupungin tutkittava mahdollisuuksia subventoida helsinkiläisten lippuja.

    Kaikilla on oltava varaa asua Helsingissä

    Nykyhallitus on saanut aikaan asuntopoliittisen kriisin leikkaamalla asumistukea ja kohtuuhintaisen rakentamisen tukia samalla kun se on lakkauttanut asumisoikeusasuntojen rakentamisen tuen. Tämä yhdistettynä kohonneeseen korkotasoon on ollut todellista myrkkyä asumissektorille, joka muutenkin kärsii pitkästä matalasuhdanteesta. Normaalisti juuri tämä hetki olisi ollut otollista aikaa vastasykliselle politiikalle ja kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle, kun työvoimaa on hyvin saatavilla, mutta hallitus päätti sivuuttaa tämän mahdollisuuden ja on sen sijaan toimillaan syventänyt asuntorakentamisen kriisiä.

    Helsingin tulee ensi kuntavaalikaudella vauhdittaa Vuokralla omaksi -mallin käyttöönottoa, sillä tällaiselle välimallin asuntotuotannolle on valtava tarve Hitas- ja asumisoikeusasumistuotannon päättyessä. Kaupungin täytyy seurata tarkasti kohtuuhintaisen asumisen tilannetta, jotta asunnottomuusongelma ei pääse pahenemaan.

    Hillitään purkamista – rakentamisen kiertotaloudesta on tehtävä totta

    Rakentamisen päästöjen on pudottava 50 %vuoteen 2030 mennessä, jotta rakennussektori olisi linjassa 1,5-asteen tavoitteen kanssa. Tarvittava muutos on perustavanlaatuinen. Markkinoilla on uusia vähäpäästöisiä materiaaleja, joiden hyödyntäminen on hyvä alku, mutta tavoitteeseen pääseminen vaatii laajempaa toimintatapojen uudelleen arviointia. Nykytilanteessa annamme purkaa täysin käyttökelpoisia rakennuksia omistajan halutessa rakentaa uutta tilalle. Ilmaston näkökulmasta tämä ei ole kestävä toimintatapa. 

    Helsingin on pyrittävä minimoimaan terveiden rakennusten purkaminen. Vähimmäisvaatimuksena on oltava, että purettavat rakennusosat voidaan hyödyntää uudelleen ja näin kehitettävä rakentamisen kiertotalouden kehittymistä. Kaupungin omissa hankkeissa on priorisoitava korjaamista purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan.

    Kulttuuri on Helsingin voimavara ja vetovoimatekijä

    Tämän maan hallitus ei ehkä ymmärrä kulttuurialan merkitystä, mutta onneksi Helsingin kaupunki ymmärtää. Kulttuurilla on valtavan suuri itseisarvo meille suomalaisina, mutta se on myös liiketoimintaa, tapahtumia ja vetovoimaa. Helsinki on lisännyt kulttuuritoimijoiden tukemista, kun maan hallitus on sitä vähentänyt ja tällä linjalla meidän on jatkettava myös tulevalla valtuustokaudella.

    + Suurhankkeet: Elielinaukio, Eteläranta, Hietalahti…

    Ympäri kantakaupunkia on vireillä suuria hankkeita, jotka käsittävät pääasiassa toimitilaa. Tarvitaan kaupungin taholta uskallusta vaatia laatua ja toisaalta nähdä näiden paikkojen ominaispiirteet ja ainutlaatuisuus. Keskeisiä torejamme ja aukioitamme ei tule luovuttaa halvalla yksityisiin kiinteistöhankkeisiin.

    Lopuksi

    Kuulen mielelläni, millaisia ajatuksia tavoitteista heräsi! Tunnistan, että tavoitteet painottuvat vahvasti kaupunkiympäristöön, sillä olen toiminut luottamustehtävissä kaupunkiympäristön parissa viimeiset 10 vuotta. Yritän avata myös muita Vasemmiston keskeisiä tavoitteita tulevalle kaudelle vielä ennen vaalipäivää.

  • Tilaa kulttuurille!

    “Helsinki on omaleimainen ja kiinnostava kaupunki, jota tulisi kehittää sen omista lähtökohdista. Ilmiöt ja tapahtumat, joita tullaan katsomaan kauempaakin, syntyvät pitämällä huolta siitä, että kaupunkia rakennetaan pitkäjänteisesti – ja ensisijaisesti sen asukkaita varten.”

    Kulttuuripalvelut ja kaupunkikulttuuri syntyvät ensisijaisesti asukkaiden tarpeista, toiveista ja toiminnasta. Niillä on kuitenkin tehtävä myös kaupungin vetovoimatekijänä: kiinnostavat tapahtumat ja ilmiöt vetävät puoleensa niin uusia asukkaita, yrityksiä kuin turistejakin. Jotta kaupungin kulttuurielämä olisi kestävällä pohjalla, kehittämishankkeiden ja kulttuurisen pohjan tulee levätä vankoilla paikallisilla harteilla. Kulttuuria tulee tehdä ensisijaisesti kaupunkilaisia varten ja kaupunkilaisten voimin, jotta kaupunki kukoistaa. Näkyvimmät kulttuurihankkeet, joista näkyvimpänä Guggenheim, keskittyivät harmillisen voimakkaasti lyhyen aikajänteen taloudellisiin vaikutuksiin ja jättivät huomiotta vankan perustan, jonka pohjalle Helsingissä on mahdollista rakentaa aidosti kiinnostavaa kaupunkikulttuuria.

    Helsingin (kaupunki)kulttuurielämässä on tapahtunut valtavasti viime vuosina – ja tapahtuu edelleen: vanhat instituutiot, kuten Helsingin taidemuseo, nykyisin HAM, on  pessyt kasvonsa ja Amos Andersonin museo laajentaa parhaillaan tilojaan Lasipalatsiin ja sen alle. Kaupunkikulttuurin osalta kaupunkitilaa on otettu uusilla tavoilla käyttöön kaupunkilaisten itse organisoimissa tapahtumissa. Helsingin perinteisten korttelisaunojen lisäksi kaupungin rannoille on noussut uudenlaisia julkisia saunoja Löylystä Sompasaunaan. Erityisesti vahva suomalainen kansalaisyhteiskunta yhdistettynä uusiin toiminnan organisoinnin ja viestinnän mahdollisuuksiin on osoittautunut kaupunkikulttuurin voimanpesäksi, jonka vertaista maailmalla saa hakea. Vasta rakenteilla olevat uudet asuinalueet ovat mahdollistaneet monia uusia toiminnan muotoja, kun tilaa kokeiluille on kerrankin ollut. Helsinki kuitenkin muuttuu ja kasvaa jatkuvasti ja uudet alueet valmistuvat vähitellen. Helsinkiin tarvitaan niin väliaikaisia kuin pysyviäkin tiloja kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan mahdollistamiseksi.

    Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia lähtökohtia kasvaa kulttuurin kuluttajiksi tai sen tuottajiksi. Päiväkodeissa ja kouluissa toteutetuilla konserteilla tai museovierailuilla on tärkeä rooli kulttuurin saattamiseksi osaksi kaikkien helsinkiläisten elämää. Lisäksi laajojen ja riittävän huokeiden harrastusmahdollisuuksien kuten kuvataidekoulujen, musiikkiopistojen, bändi- ja työpajatoiminnan toimintaedellytykset tulee turvata ympäri kaupunkia. Usein suurimpana haasteena on sopivien tilojen löytyminen, johon voidaan vastata esimerkiksi koulujen iltakäyttöä tehostamalla.

    Kaupunkilaiset ansaitsevat kulttuurinsa ja kulttuuri ansaitsee tilansa!