Osallistuin viikonloppuna tuhansien muiden kanssa luontomarssille luontokadon pysäyttämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Molemmat aivan keskeisiä syitä, miksi olen mukana politiikassa. Molemmat teemoja, jotka ovat pitkälti loistaneet poissaolollaan vaalipaneeleissa ja julkisessa keskustelussa. Elinkelpoinen maapallo on edellytys kaikelle inhimilliselle toiminnalle – aina runoudesta terveydenhuoltoon ja vaikka valtionvelasta väittelyynkin. Tämä leiviskä meidän on hoidettava ja se alkaa Suomen luonnosta ja sen monimuotoisuudesta huolehtimalla sekä kotimaisia päästöjä vähentämällä.
Luonnon monimuotoisuuden ja päästöjen vähentäminen vaatii paitsi luonnonsuojelua, myös uutta ajattelua elinkeinotoimintaan ja siis myös niitä säätelevien lakien ja tukien muuttamista.
Vasemmiston tavoitteena on muun muassa:
- Suojella 30 % maa- ja vesielinympäristöistämme
- Suojella kaikki vanhat arvometsämme
- Nostaa metsien suojeluastetta erityisesti Etelä-Suomessa
- Uudistaa vesilaki
- Tiukentaa kaivoslakia, malminetsintä kaikilta luonnonsuojelualueilta on kiellettävä
- Uudistaa maatalouden tuet ja tuettava erityisesti kasviperäiseen ruoantuotantoon siirtymistä
- Moninkertaistaa kotimainen, ilmastokestävä energiantuotanto
Vaalien alla on puhuttu myös siitä, miten kaupunkiseudut – myös pääkaupunkiseutu – tarvitsevat edunvalvojansa. Kaupunkiseutujen erityistarpeista onkin perusteltua huolehtia, sillä yli puolet suomalaisista asuu seitsemän suurimman kaupunkiseudun aluella. Valtion onkin kaupunkien kohdalla huolehtia joukkoliikenteen edellytyksistä, koulutuspaikoista ja riittävän joustavista raameista ARA-tuetulle asuntotuotannolle.
Näen kuitenkin, että kansanedustajan tehtävässä tärkeintä on katsoa koko maan laajuista kokonaiskuvaa Hangosta Utsjoelle. Luonnon monimuotoisuuden ja päästöjen vähentämisen kannalta on elintärkeää, ettemme typistä kansanedustajan tehtävää nurkkakuntaiseksi edunvalvonnaksi – muutenhan Raahen terästehtaan päästöistä (9 % Suomen päästöistä) murehtisivat vain Oulun vaalipiirin kansanedustajat ja kaivoslain tiukentaminen jäisi Itä- ja Pohjois-Suomen edustajien huoleksi. Luonnon ja ilmaston asiaa on ajettava kokonaisvaltaisesti, koska Suomi, sen pikemmin kuin Raahekaan, ei ole saari, vaan meidän on pyrittävä mieluummin vaikuttamaan valtakunnallisiin ja globaaleihin ketjuihin.
Vaalikentillä sain jo palautetta, että osa äänestäjistä on jo väsyneitä ilmastonmuutoksesta puhumiseen. Minuakin väsyttää, kun muutoksen tekeminen tuntuu välillä toivottoman tahmealta. Paras lääke väsymykseen on toiminta ja vihreän siirtymän toteutusvaiheeseen siirtyminen. Tehdään näistä luonnon ja ilmaston vaalit.
