Kaupunki kuuluu kaikille – mutta kenelle se suunnitellaan?

Tämä kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu Vasemmistonaisten Feministipistoja- blogissa 2.12.2020

Aune joutuu jättämään kauppareissun väliin silloin kun jalat ovat huonompina, sillä reitillä ei ole riittävästi penkkejä huilaamiseen. Jouni harmittelee liikkumista vaikeuttavia katukiveyksiä ja -reunuksia joka kerta, kun on lastenvaunujen kanssa liikenteessä. Katri suunnittelee reittinsä tarkasti palatessaan illalla kaupungilta kotiin – ei suorinta, vaan turvallisinta ja parhaiten valaistua reittiä.

Esteettömästä, turvallisesta ja vaikkapa penkkien ja yleisten wc-tilojen muodossa saavutettavammasta kaupunkitilasta hyötyy meistä jokainen, mutta osalle ihmisistä nämä tekijät voivat muodostaa aivan konkreettisen kynnyksen kaupungille lähtemiseen ja itsenäiseen liikkumiseen.

Esteetön suunnittelu, joka huomioi ihmisten erilaisen liikunta- ja toimintakyvyn, lienee jo käsitteenä laajemmin tuttu. Se parantaa ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa, edistää ihmisoikeuksien toteutumista sekä vähentää osaltaan syrjintää ja syrjäytymistä. Feministisen suunnittelun voi nähdä esteettömän suunnittelun lähisukulaisena, mutta se ulottaa tarkasteltavien tarpeiden spektrin vielä laajemmalle kulttuurin, yksilöiden, sukupuolen ja yhteisöjen tasolle.

Mikä siis muuttuu? Sen sijaan, että kaupunkia suunnitellaan kuvitteelliselle mediaanikaupunkilaiselle, lähtökohtana on yhteisöjen ja yksilöiden kirjo ja erilaiset tarpeet, jotka usein voidaan sovittaa yhteen. Tärkeää on eri ryhmiä laajasti osallistava suunnittelu, jossa aidosti kuullaan paikallisten tarpeita ja toiveita. Näin ympäristön suunnittelussa tulevat huomioiduksi yhtä lailla niin paikallisten yhteisöt, perheet, eri sukupuolet, maahanmuuttajat, ikääntyneet, lapset sekä liikunta-, näkö- ja kuulovammaiset.

Mitä seuraavaksi? Ensisijainen vastuu eri ryhmien tarpeiden huomioimisessa ja ryhmien osallistamisesta suunnitteluun on kaupunkisuunnittelijoilla. Kuntalaiset voivat sekä yhteisönä että yksilöinä osallistua suunnitteluun ja antaa suunnitelmista palautetta – nykyisin se onnistuu helposti myös verkossa. Kuntapäättäjien tehtävänä on luoda mahdollisuuksia onnistuneeseen suunnitteluun. Jos esimerkiksi julkisten wc-tilojen tai penkkien määrää on järjestyshäiriöiden pelossa päätetty vähentää radikaalisti, eväät saavutettavan kaupunkitilan suunnitteluun ovat laihat.

Turvallinen, esteetön ja saavutettava kaupunkitila palvelee meitä kaikkia. Kyse on lopulta ihmislähtöisestä kaupunkisuunnittelusta, joka pyrkii huomioimaan ympäristön käyttäjien erilaiset tarpeet aiempaa paremmin, luokkatietoisemmin ja moniarvoisemmin.

Tutustu myös:

Be the first to reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.