Kaikki mikä jäi vaalikoneissa sanomatta

Vaalikoneet ovat tärkeä väline sopivan ehdokkaan löytämiseen monelle – minullekin – ja onkin ennakoitu, että näissä korona-ajan etävaaleissa vaalikoneet nousevat vielä aiempaa suurempaan rooliin. Parhaimmillaan vaalikoneet ovat hyvin laadittuja demokratian airuita ja niistä saa kohtuullisen hyvän kuvan itselleen sopivasta puolueesta ja ehdokkaista.

Mutta antavatko vaalikoneet kunnan tehtävistä kattavan tai oikean kuvan? Jos kokonaiset politiikan osa-alueet jäävät koneissa käsittelemättä, onko vaalikoneen tulos hyvin perusteltu? Ehdokkaan ominaisuudessa vaalikoneita ahkerasti täyttäneenä väitän, että koneissa on sokeita pisteitä.

Mikä vaalikoneissa jää käsittelemättä? Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen sai vaalikoneissa hyvin vähän tilaa. Siinä missä edellisissä eduskuntavaaleissa oli jo ilmastovaalien tuntua, on ilmastokriisi (ja kuntien mittavat toimintamahdollisuudet!) jäänyt näissä vaaleissa ja vaalikoneissa paitsioon. Ilmastotekoja kuitenkin joudutaan ja päästään tekemään kunnissa tulevalla vaalikaudella ja niihin joudutaan myös investoimaan, joten teeman tipahtaminen pois vaalikoneista oli aika käsittämätöntä. Energiapolitiikka, rakentamisen aiheuttamat päästöt, kaupunkitulvien ehkäisy ja viherrakenteen merkitys olisivat ansainneet suuremman painoarvon.

Toinen vaalikoneista poissaolollaan loistanut teema oli kulttuuri. Siitä huolimatta, että korona-aikana on keskusteltu valtavasti kulttuurin kaipuusta, kulttuurin ja tapahtuma-alan ahdingosta sekä miten ala voidaan saada jälleen jaloilleen. Vaikka asiaa ei aina tule ajatelleeksi, kulttuuritoimi käsittää kunnissa myös teatteria ja orkestereita arkisempia asioita kuten kirjastot, jotka ovat julkisista palveluista suosituimpia ja koko kaupungin olohuoneita. Kunnilla ja erityisesti Helsingillä on kulttuurikentän tukijana ja mahdollistajana tärkeä rooli, mutta henkisen pääoman merkityksen pohtiminen ei syystä tai toisesta saanut tilaa vaalikoneiden kysymyskokonaisuuksissa.

Laatijan näkökulmasta vaalikoneen tehtävänä on varmaankin ensisijaisesti luoda eroja ehdokkaiden välille. Vaalikoneiden kysymyspatteristo sisältää kuitenkin myös arvovalintoja ja painotuksia – mitä kysytään ja mikä teema mahtuu mukaan. Näin ollen kysymykset luovat kuvaa kunnan keskeisimmistä ja tärkeimmistä tehtävistä, vaikka se ei olisi ollut koneen laatijan alkuperäinen tavoite. Kysymyksillä luodaan myös kuvaa yhteiskunnastamme laajemmin.

Vaalikoneissa on tavattu mitata vastaajien asemoitumista liberaali-konservatiivi akselille jollakin vähemmistöjen oikeuksiin liittyvällä kysymyksellä. Harmillisesti se on useammissa viime vaaleissa koskenut samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta, jonka mahdollistava laki tuli voimaan jo 2016. Ehkä sen sijaan, että kyseenalaistaisimme jo säädettyjä lakeja ja ihmisoikeuksia, vaalikoneissa voitaisiin kysyä ehdokkaiden kantaa johonkin ajankohtaisempaan, lähitulevaisuudessa päätettäväksi tulevaan kysymykseen.

Suurempien vaalikoneiden ohella ehdokkaiden sähköpostiin on suorastaan satanut kutsuja täyttää järjestöjen vaalikoneita ja ehdokassitoumuksia. Niistä osa ei valitettavasti tavoittanut minua ajoissa, joten seuraa muutama nosto: Erinomaisina pidän muun muassa Trans ry:n ja Setan tavoitteita yhdenvertaisemman ja inklusiivisemman kunnan kehittämiseksi. Lisäksi Eläinpoliittiset kuntavoitteet kasvisruokailun edistämisestä ja kaavoitukseen osallistamisesta sekä Helsingin Polkupyöräilijöiden kuntavaaliteesit olivat hyvin laaditut ja konkreettiset.  Sitoudun tukemaan kaikkia edellä mainittuja tavoitteita kuntapoliittisessa työssäni jatkossakin. 

Suurista vaalikoneista vastaukseni voi käydä katsomassa linkin takaa: Yleisradio, Sanoma, Iltalehti (ei suoraa linkkiä), Nuorten vaalikone, Helsingin Uutiset sekä Suomi 24. Vastaan tosi mielelläni jatkokysymyksiin – erityisesti niihin, joita vaalikoneet eivät keksineet esittää!

Be the first to reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.