Noora Laak | Vasemmisto, Helsinki

Kategoria: kuntavaalit

  • Näkymä seuraavaan valtuustokauteen

    Näkymä seuraavaan valtuustokauteen

    Poliittinen tilanne näyttää maailmalla kaoottisen huolestuttavalta  ja kotimaassa hallitus on laittanut leikkuriin kaiken kulttuurista, sosiaaliturvaan ja kohtuuhintaiseen asuntorakentamiseen. (ei kuitenkaan turkistarhoja!)

    Tänä keväänä meillä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omaan arkeemme ja oman kaupunkimme tulevaisuuteen. Erityisesti Helsingillä vauraana, suurena (pää)kaupunkina on huomattavasti keskimääräistä paremmat resurssit toimia paikallisena vastavoimana hallituksen politiikalle, jos tarvetta on.

    Mitkä ovat tulevan valtuustokauden tärkeimmät tavoitteet?

    Liikenteen päästöt on saatava laskuun

    Liikenne on suurin päästölähde Helsingissä Helenin lopetettua hiilenpolton. Paras tapa saavuttaa hiilineutraali Helsinki vuoteen 2030 mennessä olisivat ruuhkamaksut, mutta valitettavasti valtio ei ole mahdollistanut lainsäädännöllä edes ruuhkamaksujen kokeilua. Toisena mahdollisuutena liikenteen päästöjen vähentämiseksi kaupunki ideoi päästövyöhykkeitä, mutta mahdollisuus niiden edistämiseen valitettavasti torpattiin kokoomuksen, perussuomalaisten ja sosialidemokraattien voimin. Päästöjen vähentämiseksi tarvittaneen siis kokoelma pienemmän mittakaavan toimenpiteitä, jotka on toteutettava nopeasti. 

    HSL:n lipun hintaa on laskettava

    Julkisen liikenteen lippujen hintoja on koronan jälkeen nostettu yli kaupunkilaisten kipurajan. Se tuntuu erityisen häiritsevältä siksi, että pienituloisimmat kaupunkilaiset käyttävät julkista liikennettä eniten – eli he ikään kuin joutuvat raideliikenteen investointien maksumiehiksi, josta puolestaan varakas kaupunki kuittaa tulot kohonneen maan arvon ja tontinluovutuksen muodossa. Tänä keväänä on myös uutisoitu siitä, miten 80 % tarkastusmaksuista menee suorana ulosottoon – kaupungissamme valtavasti ihmisiä, joilla ei nykyisillä hinnoilla ole varaa julkisen liikenteen lippuun. Lipun hintaa on saatava alaspäin. Jos se ei ole mahdollista HSL-tasoisesti, on Helsingin kaupungin tutkittava mahdollisuuksia subventoida helsinkiläisten lippuja.

    Kaikilla on oltava varaa asua Helsingissä

    Nykyhallitus on saanut aikaan asuntopoliittisen kriisin leikkaamalla asumistukea ja kohtuuhintaisen rakentamisen tukia samalla kun se on lakkauttanut asumisoikeusasuntojen rakentamisen tuen. Tämä yhdistettynä kohonneeseen korkotasoon on ollut todellista myrkkyä asumissektorille, joka muutenkin kärsii pitkästä matalasuhdanteesta. Normaalisti juuri tämä hetki olisi ollut otollista aikaa vastasykliselle politiikalle ja kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle, kun työvoimaa on hyvin saatavilla, mutta hallitus päätti sivuuttaa tämän mahdollisuuden ja on sen sijaan toimillaan syventänyt asuntorakentamisen kriisiä.

    Helsingin tulee ensi kuntavaalikaudella vauhdittaa Vuokralla omaksi -mallin käyttöönottoa, sillä tällaiselle välimallin asuntotuotannolle on valtava tarve Hitas- ja asumisoikeusasumistuotannon päättyessä. Kaupungin täytyy seurata tarkasti kohtuuhintaisen asumisen tilannetta, jotta asunnottomuusongelma ei pääse pahenemaan.

    Hillitään purkamista – rakentamisen kiertotaloudesta on tehtävä totta

    Rakentamisen päästöjen on pudottava 50 %vuoteen 2030 mennessä, jotta rakennussektori olisi linjassa 1,5-asteen tavoitteen kanssa. Tarvittava muutos on perustavanlaatuinen. Markkinoilla on uusia vähäpäästöisiä materiaaleja, joiden hyödyntäminen on hyvä alku, mutta tavoitteeseen pääseminen vaatii laajempaa toimintatapojen uudelleen arviointia. Nykytilanteessa annamme purkaa täysin käyttökelpoisia rakennuksia omistajan halutessa rakentaa uutta tilalle. Ilmaston näkökulmasta tämä ei ole kestävä toimintatapa. 

    Helsingin on pyrittävä minimoimaan terveiden rakennusten purkaminen. Vähimmäisvaatimuksena on oltava, että purettavat rakennusosat voidaan hyödyntää uudelleen ja näin kehitettävä rakentamisen kiertotalouden kehittymistä. Kaupungin omissa hankkeissa on priorisoitava korjaamista purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan.

    Kulttuuri on Helsingin voimavara ja vetovoimatekijä

    Tämän maan hallitus ei ehkä ymmärrä kulttuurialan merkitystä, mutta onneksi Helsingin kaupunki ymmärtää. Kulttuurilla on valtavan suuri itseisarvo meille suomalaisina, mutta se on myös liiketoimintaa, tapahtumia ja vetovoimaa. Helsinki on lisännyt kulttuuritoimijoiden tukemista, kun maan hallitus on sitä vähentänyt ja tällä linjalla meidän on jatkettava myös tulevalla valtuustokaudella.

    + Suurhankkeet: Elielinaukio, Eteläranta, Hietalahti…

    Ympäri kantakaupunkia on vireillä suuria hankkeita, jotka käsittävät pääasiassa toimitilaa. Tarvitaan kaupungin taholta uskallusta vaatia laatua ja toisaalta nähdä näiden paikkojen ominaispiirteet ja ainutlaatuisuus. Keskeisiä torejamme ja aukioitamme ei tule luovuttaa halvalla yksityisiin kiinteistöhankkeisiin.

    Lopuksi

    Kuulen mielelläni, millaisia ajatuksia tavoitteista heräsi! Tunnistan, että tavoitteet painottuvat vahvasti kaupunkiympäristöön, sillä olen toiminut luottamustehtävissä kaupunkiympäristön parissa viimeiset 10 vuotta. Yritän avata myös muita Vasemmiston keskeisiä tavoitteita tulevalle kaudelle vielä ennen vaalipäivää.

  • Kaikki mikä jäi vaalikoneissa sanomatta

    Kaikki mikä jäi vaalikoneissa sanomatta

    Vaalikoneet ovat tärkeä väline sopivan ehdokkaan löytämiseen monelle – minullekin – ja onkin ennakoitu, että näissä korona-ajan etävaaleissa vaalikoneet nousevat vielä aiempaa suurempaan rooliin. Parhaimmillaan vaalikoneet ovat hyvin laadittuja demokratian airuita ja niistä saa kohtuullisen hyvän kuvan itselleen sopivasta puolueesta ja ehdokkaista.

    Mutta antavatko vaalikoneet kunnan tehtävistä kattavan tai oikean kuvan? Jos kokonaiset politiikan osa-alueet jäävät koneissa käsittelemättä, onko vaalikoneen tulos hyvin perusteltu? Ehdokkaan ominaisuudessa vaalikoneita ahkerasti täyttäneenä väitän, että koneissa on sokeita pisteitä.

    Mikä vaalikoneissa jää käsittelemättä? Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen sai vaalikoneissa hyvin vähän tilaa. Siinä missä edellisissä eduskuntavaaleissa oli jo ilmastovaalien tuntua, on ilmastokriisi (ja kuntien mittavat toimintamahdollisuudet!) jäänyt näissä vaaleissa ja vaalikoneissa paitsioon. Ilmastotekoja kuitenkin joudutaan ja päästään tekemään kunnissa tulevalla vaalikaudella ja niihin joudutaan myös investoimaan, joten teeman tipahtaminen pois vaalikoneista oli aika käsittämätöntä. Energiapolitiikka, rakentamisen aiheuttamat päästöt, kaupunkitulvien ehkäisy ja viherrakenteen merkitys olisivat ansainneet suuremman painoarvon.

    Toinen vaalikoneista poissaolollaan loistanut teema oli kulttuuri. Siitä huolimatta, että korona-aikana on keskusteltu valtavasti kulttuurin kaipuusta, kulttuurin ja tapahtuma-alan ahdingosta sekä miten ala voidaan saada jälleen jaloilleen. Vaikka asiaa ei aina tule ajatelleeksi, kulttuuritoimi käsittää kunnissa myös teatteria ja orkestereita arkisempia asioita kuten kirjastot, jotka ovat julkisista palveluista suosituimpia ja koko kaupungin olohuoneita. Kunnilla ja erityisesti Helsingillä on kulttuurikentän tukijana ja mahdollistajana tärkeä rooli, mutta henkisen pääoman merkityksen pohtiminen ei syystä tai toisesta saanut tilaa vaalikoneiden kysymyskokonaisuuksissa.

    Laatijan näkökulmasta vaalikoneen tehtävänä on varmaankin ensisijaisesti luoda eroja ehdokkaiden välille. Vaalikoneiden kysymyspatteristo sisältää kuitenkin myös arvovalintoja ja painotuksia – mitä kysytään ja mikä teema mahtuu mukaan. Näin ollen kysymykset luovat kuvaa kunnan keskeisimmistä ja tärkeimmistä tehtävistä, vaikka se ei olisi ollut koneen laatijan alkuperäinen tavoite. Kysymyksillä luodaan myös kuvaa yhteiskunnastamme laajemmin.

    Vaalikoneissa on tavattu mitata vastaajien asemoitumista liberaali-konservatiivi akselille jollakin vähemmistöjen oikeuksiin liittyvällä kysymyksellä. Harmillisesti se on useammissa viime vaaleissa koskenut samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta, jonka mahdollistava laki tuli voimaan jo 2016. Ehkä sen sijaan, että kyseenalaistaisimme jo säädettyjä lakeja ja ihmisoikeuksia, vaalikoneissa voitaisiin kysyä ehdokkaiden kantaa johonkin ajankohtaisempaan, lähitulevaisuudessa päätettäväksi tulevaan kysymykseen.

    Suurempien vaalikoneiden ohella ehdokkaiden sähköpostiin on suorastaan satanut kutsuja täyttää järjestöjen vaalikoneita ja ehdokassitoumuksia. Niistä osa ei valitettavasti tavoittanut minua ajoissa, joten seuraa muutama nosto: Erinomaisina pidän muun muassa Trans ry:n ja Setan tavoitteita yhdenvertaisemman ja inklusiivisemman kunnan kehittämiseksi. Lisäksi Eläinpoliittiset kuntavoitteet kasvisruokailun edistämisestä ja kaavoitukseen osallistamisesta sekä Helsingin Polkupyöräilijöiden kuntavaaliteesit olivat hyvin laaditut ja konkreettiset.  Sitoudun tukemaan kaikkia edellä mainittuja tavoitteita kuntapoliittisessa työssäni jatkossakin. 

    Suurista vaalikoneista vastaukseni voi käydä katsomassa linkin takaa: Yleisradio, Sanoma, Iltalehti (ei suoraa linkkiä), Nuorten vaalikone, Helsingin Uutiset sekä Suomi 24. Vastaan tosi mielelläni jatkokysymyksiin – erityisesti niihin, joita vaalikoneet eivät keksineet esittää!