Keskusta kaikille!

Helsingin ydinkeskustassa autoilusta käydyssä keskustelussa ei vaikuta lopulta olleen kyse autoilusta, vaan enemmänkin siitä, mitä autoilu monille kaupunkilaisille edustaa. Kun asian laita autoilun väitetystä vaikeutumisesta viimein tarkistettiin Helsingin kaupungilta, kävikin ilmi, että autopaikkoja oli tullut lisää ja henkilöautolla kulkeminen oli viime vuosina itse asiassa muuttunut hieman sujuvammaksi.

Miksi suurella joukolla näyttää silti olevan mielikuva siitä, että autoilijoiden elämää vaikeutetaan? Helsinkiä suunniteltiin vuosikymmenet henkilöautoiluun perustuen. Henkilöauton asema oli hegemoninen ja sitä täydensivät joukkoliikenneratkaisut, mutta kävelyä ja pyöräilyä ei noteerattu kulkumuotoina ollenkaan. Osasyynä lienee se, että viimeksi mainittujen kulkumuotojen käyttäjistä suurin osa oli – ja on edelleen – naisia, joten joukkoliikenteen ja erityisesti pyöräilyn ja kävelyn edistäminen jäi lapsipuolen asemaan. Tämän epäsuhtaa pyritään nykyisin tuomaan esiin ja korjaamaan mm. feministisen kaupunkisuunnittelun keinoin.

Autoilusta syntyi siis vuosien kuluessa kulttuurinen symboli: ajokortin hankkiminen tarkoitti askelta kohti itsenäistä, tai ainakin bussiaikatauluista riippumatonta, aikuisen ihmisen elämää, ja vielä muutama vuosi sitten eräs kuntapoliitikko luonnehti hyvän veronmaksajan kulkevan autolla. Autoilijan voi siis ajatella edustaneen pitkään eräänlaista keskimääräistä asukasta ja veronmaksajaa – joka toimi myös kaupunkisuunnittelun lähtökohtana. Jos tämän mielikuvan on sisäistänyt kovin vahvasti, voi tuntua kummalliselta, että keskustaa – tai kaupunkia ylipäätään – halutaan kehittää myös muita liikennemuotoja ja toimintoja ajatellen. 

Tilanne on kuitenkin muuttunut, eikä autoilevan aikuisen hahmo ole enää yksin kaupunkisuunnittelun keskiössä. Häntä ei ole syrjäytetty, mutta rinnalle on nostettu muitakin hahmoja: kävelijät, pyöräilijät ja joukkoliikenteen käyttäjät. Nykyisin enää puolet helsinkiläisnuorista ajaa ajokortin, eikä perhe-elämänkään lähtövaatimus ole kaikkialla henkilöauto. Itse asiassa vain puolella helsinkiläisistä talouksista on auto. Rajalliselle katutilalle, erityisesti keskustassa, nähdään nyt paljon muutakin käyttöä kuin autojen liikenneväylät ja autojen säilytys. On havaittu, että maksukykyistä kansaa tulee keskustaan etupäässä muilla välineillä kuin omalla autolla. Ehkä autoilulle pyhitettyä tilaa olisi arvioitava uudestaan? Ainakin tutkimusten mukaan meidän olisi huomioitava muutkin kuin ratin takana istuvat kaupunkilaiset, jos haluamme kehittää keskustasta elinvoimaista ja viihtyisää ympäristöä.

Kävelykeskustan kehittämisen onnistumisen mittarina ei ole se, kuinka tehokkaasti keskustan liikkeissä on mahdollista asioida, vaan sellaisen ympäristön luominen, johon ihmiset haluavat jäädä viihtymään sen sijaan, että kaasuttaisivat pois ostokset tehtyään. Toivoisin, että kävelykeskustaa kehitettäisiin kokonaisvaltaisella otteella sen sijaan, että pohdittaisiin muutoksia katu kerrallaan. Eikä ole mitään syytä, miksemme pohtisi samoja viihtyisyyden kysymyksiä myös Helsingin alakeskuksissa, asemien ympäristössä ja lähiöiden keskuspaikoilla.

Tärkeänä suunnittelua kirittävänä kysymyksenä on myös pohdittava, kenelle keskustaa suunnitellaan ja kuinka eri ryhmät tuntisivat keskustan omakseen? Venla Berneliuksen ja Oskar Rönnbergin vastikään ilmestyneen artikkelin mukaan kaupunkitilan käyttö eriytyy: korkeakoulutetut kuluttavat keskustan katuja matalasti koulutettuja enemmän ja erot syntyvät jo nuoruudessa. Voisiko Oodin tyyppisistä menestyneistä avoimista matalan kynnyksen tiloista lainata työkaluja myös keskustan julkisten ulkotilojen suunnitteluun?

Henkilöautoilulla on tulevaisuudessakin sijansa kaupungin kulkumuotojen joukossa, mutta sen asemaa on arvioitava osana kaupunkirakenteen ja liikkumisen kokonaisuutta. Toivon, että tulevalla kuntavaalikaudella pääsemme rakentamaan houkuttelevaa ja viihtyisää keskustaa, jonka kaikki helsinkiläiset voivat tuntea omakseen – kulkumuodosta riippumatta.

Kuvituskuva: Unsplash / Tapio Haaja.

Kirjoittaja on ajokortiton kuntavaaliehdokas, joka on varttunut lähijuna-aseman välittömässä läheisyydessä.

Be the first to reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.