“Helsinki on omaleimainen ja kiinnostava kaupunki, jota tulisi kehittää sen omista lähtökohdista. Ilmiöt ja tapahtumat, joita tullaan katsomaan kauempaakin, syntyvät pitämällä huolta siitä, että kaupunkia rakennetaan pitkäjänteisesti – ja ensisijaisesti sen asukkaita varten.”
Kulttuuripalvelut ja kaupunkikulttuuri syntyvät ensisijaisesti asukkaiden tarpeista, toiveista ja toiminnasta. Niillä on kuitenkin tehtävä myös kaupungin vetovoimatekijänä: kiinnostavat tapahtumat ja ilmiöt vetävät puoleensa niin uusia asukkaita, yrityksiä kuin turistejakin. Jotta kaupungin kulttuurielämä olisi kestävällä pohjalla, kehittämishankkeiden ja kulttuurisen pohjan tulee levätä vankoilla paikallisilla harteilla. Kulttuuria tulee tehdä ensisijaisesti kaupunkilaisia varten ja kaupunkilaisten voimin, jotta kaupunki kukoistaa. Näkyvimmät kulttuurihankkeet, joista näkyvimpänä Guggenheim, keskittyivät harmillisen voimakkaasti lyhyen aikajänteen taloudellisiin vaikutuksiin ja jättivät huomiotta vankan perustan, jonka pohjalle Helsingissä on mahdollista rakentaa aidosti kiinnostavaa kaupunkikulttuuria.
Helsingin (kaupunki)kulttuurielämässä on tapahtunut valtavasti viime vuosina – ja tapahtuu edelleen: vanhat instituutiot, kuten Helsingin taidemuseo, nykyisin HAM, on pessyt kasvonsa ja Amos Andersonin museo laajentaa parhaillaan tilojaan Lasipalatsiin ja sen alle. Kaupunkikulttuurin osalta kaupunkitilaa on otettu uusilla tavoilla käyttöön kaupunkilaisten itse organisoimissa tapahtumissa. Helsingin perinteisten korttelisaunojen lisäksi kaupungin rannoille on noussut uudenlaisia julkisia saunoja Löylystä Sompasaunaan. Erityisesti vahva suomalainen kansalaisyhteiskunta yhdistettynä uusiin toiminnan organisoinnin ja viestinnän mahdollisuuksiin on osoittautunut kaupunkikulttuurin voimanpesäksi, jonka vertaista maailmalla saa hakea. Vasta rakenteilla olevat uudet asuinalueet ovat mahdollistaneet monia uusia toiminnan muotoja, kun tilaa kokeiluille on kerrankin ollut. Helsinki kuitenkin muuttuu ja kasvaa jatkuvasti ja uudet alueet valmistuvat vähitellen. Helsinkiin tarvitaan niin väliaikaisia kuin pysyviäkin tiloja kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan mahdollistamiseksi.
Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia lähtökohtia kasvaa kulttuurin kuluttajiksi tai sen tuottajiksi. Päiväkodeissa ja kouluissa toteutetuilla konserteilla tai museovierailuilla on tärkeä rooli kulttuurin saattamiseksi osaksi kaikkien helsinkiläisten elämää. Lisäksi laajojen ja riittävän huokeiden harrastusmahdollisuuksien kuten kuvataidekoulujen, musiikkiopistojen, bändi- ja työpajatoiminnan toimintaedellytykset tulee turvata ympäri kaupunkia. Usein suurimpana haasteena on sopivien tilojen löytyminen, johon voidaan vastata esimerkiksi koulujen iltakäyttöä tehostamalla.
Kaupunkilaiset ansaitsevat kulttuurinsa ja kulttuuri ansaitsee tilansa!
