Kuukausi: helmikuu 2021

  • Tavoitteena kestävä Helsinki

    Tavoitteena kestävä Helsinki

    Mitä kestävän kaupungin rakentaminen tarkoittaa? Onko vaalilause pelkkää ympäripyöreää politiikkahöttöä? Tässä tekstissä avaan, mitä kestävyys minulle kuntapolitiikassa ja Helsingissä oikein tarkoittaa. 

    Ajoissa vaikuttaminen ja ennakoiva työ on tehokkainta politiikkaa niin ilmaston kuin kuntapalveluiden osalta. Lähdin ehdolle, sillä hyvän ja ekologisesti kestävän elämän puitteet rakennetaan nyt – tulevan vaalikauden ratkaisuilla on valtava merkitys. Ekologisella jälleenrakennuksella ja suurella suunnanmuutoksella on todella kova kiire, jos aiomme pysäyttää ilmastonmuutoksen +1.5 asteeseen. 

    Omasta näkökulmastani yksi keskeisimpiä ratkottavia ongelmia on kaupunkisuunnittelu ja erityisesti rakentaminen, joka tuottaa kaikista päästöistä noin 40 %. Helsingillä on erinomaisia ohjelmapapereita ja hankkeita, kuten Hiilineutraali Helsinki sekä Kierto- ja jakamistalouden tiekartta, mutta näiden ohjelmien ripeä vieminen käytäntöön tarvitsee poliittista tukea – ja toisinaan painettakin. 

    Näiden ohjelmien ohella Helsingin on tuotava hiilijalanjäljen laskeminen kiinteäksi osaksi kaupunkisuunnittelua. Voi olla perusteltua purkaa väljästi rakennettu 1970-luvun matala asuinkortteli tehokkaamman rakentamisen tieltä, mutta rungoltaan terveen betonirakennuksen korvaaminen uudella vastaavalla on vain rakennusmateriaalien ja luonnonvarojen hukkaamista – ja siihen meillä ei enää ole varaa. Näiden valintojen tueksi tarvitsemme kuitenkin systemaattisesti tuotetut taustalaskelmat rakennusten korjaamisen – tai uuden rakentamisen – hiilijalanjäljestä.

    Kestävyys on kuitenkin paljon muutakin kuin ekologiaa. Vaalikampanjani kuluessa tulen kirjoittamaan kestävästä kaupungista niin luonnon ja virkistysalueiden, asuntotuotannon, liikenteen, palvelujen, rakennusperinnön ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien näkökulmista. 

    Tervetuloa mukaan!

  • Käveltävyys herättää keskustan eloon

    Käveltävyys herättää keskustan eloon

    Yhdessä Mia Haglundin kanssa tehty kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu Helsingin Vasemmiston blogissa 25.1.2021

    Helsingin kävelykeskusta on ollut yksi päättymässä olevan valtuustokauden strategisista kärkihankkeista. Sen jatkosuunnittelusta ja tulevaisuudesta on määrä päättää tänään 25.1. kaupunginhallituksen kokouksessa.

    Hanke ei ole käytännössä edennyt, sillä sen kohtalo sidottiin yhteen poliittisella päätöksellä nyt jo kuopatun keskustatunnelin kanssa. Kun keskustatunnelin selvittäminen päätettiin lopettaa, kävelykeskustan tulevaisuus jäi leijumaan ilmaan. Nyt pormestari Vapaavuori esittää kaupunginhallitukselle eräänlaista kävelykeskustan kevytversiota, jossa “parannetaan jalankulun yhteyksiä” ja “levennetään jalkakäytäviä”. Mutta parantavatko nämä toimenpiteet kävelykokemusta ja keskustan viihtyisyyttä oleellisesti?

    Helsinki ansaitsee kunnianhimoisemman kävelykeskustan. Liikekeskusta Kauppatorilta Mannerheimintielle on suunniteltava kokonaisuudeksi, jossa liikkuvat kävelijät, pyöräilijät ja raitiovaunut. Myös maailmalla on huomattu käveltävyyden ja kävelijöiden houkuttelun edut: Milanossa ja Lontoossa on erittäin kunnianhimoisia suunnitelmia kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi kaupunkien ydinkeskustoissa ja Pariisissa päätettiin vuoden alussa muuttaa liikkeiden reunustama Champs-Elysées kävelijäystävälliseksi vihreäksi kaupunkitilaksi autokaistoja tuntuvasti vähentämällä. Tähän meidänkin on tähdättävä!

    Kaupunkilaisille on annettava myös syitä tulla keskustaan – viime kesän Senaatintorin suurterassi ja Helsinki Biennalen paviljonki ovat hyviä esimerkkejä helsinkiläisiä laajasti kiinnostaneista kohteista. Aleksanterinkadun liiketilojen ahdinko osoittaa, että keskustan houkuttelevuus tarvitsee määrätietoisia, aktiivisia toimenpiteitä pysyäkseen kiinnostavana.

    Kävelyyn houkuttelevat julkiset vehreät katutilat eivät voi jäädä vain kantakaupungin iloksi. Seuraavassa vaiheessa olisi syytä tutkia, miten lähiöissä voidaan edistää kävelyyn houkuttelevia paikkoja, esimerkiksi vanhojen ostarien ja kaupunginosien alakeskusten yhteydessä.

    Helsingin tulisi liittyä edelläkävijäkaupunkien joukkoon ja seuraavalla valtuustokaudella asettaa tavoitteeksi olla Pohjoismaiden käveltävin pääkaupunki.

    Artikkelin kuva: Ihmisiä kävelemässä Aleksanterinkadulla kävelykatukokeilun avajaispäivänä 12.6.1970. Simo Rista. Helsingin kaupunginmuseo.