Noora Laak | Vasemmisto, Helsinki

Noora Laak

Olen 39-vuotias arkkitehti Alppiharjusta. Olen mukana politiikassa rakentaakseni inhimillistä ja kestävää yhteiskuntaa. Ehdolla kuntavaaleissa 2025!

  • Näkymä seuraavaan valtuustokauteen

    Näkymä seuraavaan valtuustokauteen

    Poliittinen tilanne näyttää maailmalla kaoottisen huolestuttavalta  ja kotimaassa hallitus on laittanut leikkuriin kaiken kulttuurista, sosiaaliturvaan ja kohtuuhintaiseen asuntorakentamiseen. (ei kuitenkaan turkistarhoja!)

    Tänä keväänä meillä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omaan arkeemme ja oman kaupunkimme tulevaisuuteen. Erityisesti Helsingillä vauraana, suurena (pää)kaupunkina on huomattavasti keskimääräistä paremmat resurssit toimia paikallisena vastavoimana hallituksen politiikalle, jos tarvetta on.

    Mitkä ovat tulevan valtuustokauden tärkeimmät tavoitteet?

    Liikenteen päästöt on saatava laskuun

    Liikenne on suurin päästölähde Helsingissä Helenin lopetettua hiilenpolton. Paras tapa saavuttaa hiilineutraali Helsinki vuoteen 2030 mennessä olisivat ruuhkamaksut, mutta valitettavasti valtio ei ole mahdollistanut lainsäädännöllä edes ruuhkamaksujen kokeilua. Toisena mahdollisuutena liikenteen päästöjen vähentämiseksi kaupunki ideoi päästövyöhykkeitä, mutta mahdollisuus niiden edistämiseen valitettavasti torpattiin kokoomuksen, perussuomalaisten ja sosialidemokraattien voimin. Päästöjen vähentämiseksi tarvittaneen siis kokoelma pienemmän mittakaavan toimenpiteitä, jotka on toteutettava nopeasti. 

    HSL:n lipun hintaa on laskettava

    Julkisen liikenteen lippujen hintoja on koronan jälkeen nostettu yli kaupunkilaisten kipurajan. Se tuntuu erityisen häiritsevältä siksi, että pienituloisimmat kaupunkilaiset käyttävät julkista liikennettä eniten – eli he ikään kuin joutuvat raideliikenteen investointien maksumiehiksi, josta puolestaan varakas kaupunki kuittaa tulot kohonneen maan arvon ja tontinluovutuksen muodossa. Tänä keväänä on myös uutisoitu siitä, miten 80 % tarkastusmaksuista menee suorana ulosottoon – kaupungissamme valtavasti ihmisiä, joilla ei nykyisillä hinnoilla ole varaa julkisen liikenteen lippuun. Lipun hintaa on saatava alaspäin. Jos se ei ole mahdollista HSL-tasoisesti, on Helsingin kaupungin tutkittava mahdollisuuksia subventoida helsinkiläisten lippuja.

    Kaikilla on oltava varaa asua Helsingissä

    Nykyhallitus on saanut aikaan asuntopoliittisen kriisin leikkaamalla asumistukea ja kohtuuhintaisen rakentamisen tukia samalla kun se on lakkauttanut asumisoikeusasuntojen rakentamisen tuen. Tämä yhdistettynä kohonneeseen korkotasoon on ollut todellista myrkkyä asumissektorille, joka muutenkin kärsii pitkästä matalasuhdanteesta. Normaalisti juuri tämä hetki olisi ollut otollista aikaa vastasykliselle politiikalle ja kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle, kun työvoimaa on hyvin saatavilla, mutta hallitus päätti sivuuttaa tämän mahdollisuuden ja on sen sijaan toimillaan syventänyt asuntorakentamisen kriisiä.

    Helsingin tulee ensi kuntavaalikaudella vauhdittaa Vuokralla omaksi -mallin käyttöönottoa, sillä tällaiselle välimallin asuntotuotannolle on valtava tarve Hitas- ja asumisoikeusasumistuotannon päättyessä. Kaupungin täytyy seurata tarkasti kohtuuhintaisen asumisen tilannetta, jotta asunnottomuusongelma ei pääse pahenemaan.

    Hillitään purkamista – rakentamisen kiertotaloudesta on tehtävä totta

    Rakentamisen päästöjen on pudottava 50 %vuoteen 2030 mennessä, jotta rakennussektori olisi linjassa 1,5-asteen tavoitteen kanssa. Tarvittava muutos on perustavanlaatuinen. Markkinoilla on uusia vähäpäästöisiä materiaaleja, joiden hyödyntäminen on hyvä alku, mutta tavoitteeseen pääseminen vaatii laajempaa toimintatapojen uudelleen arviointia. Nykytilanteessa annamme purkaa täysin käyttökelpoisia rakennuksia omistajan halutessa rakentaa uutta tilalle. Ilmaston näkökulmasta tämä ei ole kestävä toimintatapa. 

    Helsingin on pyrittävä minimoimaan terveiden rakennusten purkaminen. Vähimmäisvaatimuksena on oltava, että purettavat rakennusosat voidaan hyödyntää uudelleen ja näin kehitettävä rakentamisen kiertotalouden kehittymistä. Kaupungin omissa hankkeissa on priorisoitava korjaamista purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan.

    Kulttuuri on Helsingin voimavara ja vetovoimatekijä

    Tämän maan hallitus ei ehkä ymmärrä kulttuurialan merkitystä, mutta onneksi Helsingin kaupunki ymmärtää. Kulttuurilla on valtavan suuri itseisarvo meille suomalaisina, mutta se on myös liiketoimintaa, tapahtumia ja vetovoimaa. Helsinki on lisännyt kulttuuritoimijoiden tukemista, kun maan hallitus on sitä vähentänyt ja tällä linjalla meidän on jatkettava myös tulevalla valtuustokaudella.

    + Suurhankkeet: Elielinaukio, Eteläranta, Hietalahti…

    Ympäri kantakaupunkia on vireillä suuria hankkeita, jotka käsittävät pääasiassa toimitilaa. Tarvitaan kaupungin taholta uskallusta vaatia laatua ja toisaalta nähdä näiden paikkojen ominaispiirteet ja ainutlaatuisuus. Keskeisiä torejamme ja aukioitamme ei tule luovuttaa halvalla yksityisiin kiinteistöhankkeisiin.

    Lopuksi

    Kuulen mielelläni, millaisia ajatuksia tavoitteista heräsi! Tunnistan, että tavoitteet painottuvat vahvasti kaupunkiympäristöön, sillä olen toiminut luottamustehtävissä kaupunkiympäristön parissa viimeiset 10 vuotta. Yritän avata myös muita Vasemmiston keskeisiä tavoitteita tulevalle kaudelle vielä ennen vaalipäivää.

  • Velka.

    Velka.

    Yksi keskeisistä vaaliteemoistani on ollut hyvinvointivaltion perustuksista huolehtiminen. Se, että voisimme kaikki luottaa yhteiskunnan turvaverkkoon ja julkisten palveluiden toimimiseen terveyskeskuksesta ja päivähoidosta aina psykiatristen hoitopaikkojen riittävyyteen.

    Kun tämän huolen esittää poliittisessa keskustelussa, esiin nousee välittömästi kaksi kysymystä: mistä rahat ja entäs valtion velka? “Meillä ei ole varaa”, sanovat, “on pakko leikata”.

    On totta, että meillä on rakenteellinen ongelma: kestävyysvaje. Nuoret ikäluokat ovat pienempiä kuin vanhemmat, joiden eläkkeet ovat nyt ja lähitulevaisuudessa maksettavana ja joiden hoivaan kuluu resursseja. Tätä ongelmaa on kuitenkin mahdollista lähestyä muitakin reittejä kuin leikkaamalla julkisista palveluista: esimerkiksi kasvattamalla työllisten määrää (useita keinoja), työperäisellä maahanmuutolla tai syntyvyyttä lisäämällä (ei nyt puhuta synnytystalkoista, puhutaan mieluummin vaikka julkisten lapsettomuushoitojen tilasta – niiden parantaminen vasta olisikin tulevaisuusinvestointi!).

    Takaisin rahaan: valtion tulotaso on sekin arvovalinta. Vuonna 2016 kokonaisveroaste oli Suomessa 44 % ja lähellä pohjoismaista tasoa. Sipilän hallituksen aikana veroastetta kuitenkin päätettiin laskea, mikä johti valtion verotulojen laskuun. Jos veroasteemme olisi pysynyt vuoden 2016 tasolla, olisivat julkisen talouden tulot noin kahdeksan miljardia suuremmat ja valtiontalous lähellä tasapainoa. How about that? Vasemmisto ei kuitenkaan olisi nostamassa ansioverotuksen astetta tulevalla kaudella vaan keskittäisi verouudistukset omaisuuksien verotuksen kasvattamiseen.

    Entä valtion velka? On totta, että velkaa ei voi kasvattaa loputtomasti ja valtiontalous on saatettava tasapainoon. Samalla on totta, että Suomi ei ole Kreikan tiellä ja että valtion velkamme on eurooppalaista keskitasoa. Onneksi olemme kuitenkin siirtyneet hiljalleen hieman tasapainoisempaan keskusteluun valtion velasta (saatoin traumatisoitua vuoden 2015 eduskuntavaalien velkakellosta) ja mediassa on esitetty useita hyviä puheenvuoroja sekä valtion velkaan että leikkauspolitiikkaan liittyen. 

    Tiivistettynä: syytä paniikkiin ei ole, mutta rakenteelliseen ongelmaan nimeltä kestävyysvaje on keksittävä pian ratkaisu, joita muutaman esimerkin edellä mainitsinkin. Toisaalta aivan yhtä kiireellistä on etsiä keinoja ja rahoitus vihreän siirtymän toteuttamiseksi, jotta yhteiskuntamme on kestävällä pohjalla myös ilmaston ja ympäristön osalta. Vihreä siirtymä tulee sekin nähdä rakenteellisena uudistuksena, jossa valtion rooli on keskeinen ja jonka ripeä toteuttaminen säästää resurssejamme pitkällä aikavälillä. Tästä syystä vihreän siirtymän toteuttamisessa velkarahaakaan ole syytä sulkea laskuista. 

  • Nyt on pakko.

    Nyt on pakko.

    Osallistuin viikonloppuna tuhansien muiden kanssa luontomarssille luontokadon pysäyttämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Molemmat aivan keskeisiä syitä, miksi olen mukana politiikassa. Molemmat teemoja, jotka ovat pitkälti loistaneet poissaolollaan vaalipaneeleissa ja julkisessa keskustelussa. Elinkelpoinen maapallo on edellytys kaikelle inhimilliselle toiminnalle – aina runoudesta terveydenhuoltoon ja vaikka valtionvelasta väittelyynkin. Tämä leiviskä meidän on hoidettava ja se alkaa Suomen luonnosta ja sen monimuotoisuudesta huolehtimalla sekä kotimaisia päästöjä vähentämällä.

    Luonnon monimuotoisuuden ja päästöjen vähentäminen vaatii paitsi luonnonsuojelua, myös uutta ajattelua elinkeinotoimintaan ja siis myös niitä säätelevien lakien ja tukien muuttamista.

    Vasemmiston tavoitteena on muun muassa:

    • Suojella 30 % maa- ja vesielinympäristöistämme 
    • Suojella kaikki vanhat arvometsämme 
    • Nostaa metsien suojeluastetta erityisesti Etelä-Suomessa 
    • Uudistaa vesilaki
    • Tiukentaa kaivoslakia, malminetsintä kaikilta luonnonsuojelualueilta on kiellettävä
    • Uudistaa maatalouden tuet ja tuettava erityisesti kasviperäiseen ruoantuotantoon siirtymistä
    • Moninkertaistaa kotimainen, ilmastokestävä energiantuotanto

    Vaalien alla on puhuttu myös siitä, miten kaupunkiseudut – myös pääkaupunkiseutu – tarvitsevat edunvalvojansa. Kaupunkiseutujen erityistarpeista onkin perusteltua huolehtia, sillä yli puolet suomalaisista asuu seitsemän suurimman kaupunkiseudun aluella. Valtion onkin kaupunkien kohdalla huolehtia joukkoliikenteen edellytyksistä, koulutuspaikoista ja riittävän joustavista raameista ARA-tuetulle asuntotuotannolle. 

    Näen kuitenkin, että kansanedustajan tehtävässä tärkeintä on katsoa koko maan laajuista kokonaiskuvaa Hangosta Utsjoelle. Luonnon monimuotoisuuden ja päästöjen vähentämisen kannalta on elintärkeää, ettemme typistä kansanedustajan tehtävää nurkkakuntaiseksi edunvalvonnaksi – muutenhan Raahen terästehtaan päästöistä (9 % Suomen päästöistä) murehtisivat vain Oulun vaalipiirin kansanedustajat ja kaivoslain tiukentaminen jäisi Itä- ja Pohjois-Suomen edustajien huoleksi. Luonnon ja ilmaston asiaa on ajettava kokonaisvaltaisesti, koska Suomi, sen pikemmin kuin Raahekaan, ei ole saari, vaan meidän on pyrittävä mieluummin vaikuttamaan valtakunnallisiin ja globaaleihin ketjuihin.

    Vaalikentillä sain jo palautetta, että osa äänestäjistä on jo väsyneitä ilmastonmuutoksesta puhumiseen. Minuakin väsyttää, kun muutoksen tekeminen tuntuu välillä toivottoman tahmealta. Paras lääke väsymykseen on toiminta ja vihreän siirtymän toteutusvaiheeseen siirtyminen. Tehdään näistä luonnon ja ilmaston vaalit.