Tilaa kulttuurille!

“Helsinki on omaleimainen ja kiinnostava kaupunki, jota tulisi kehittää sen omista lähtökohdista. Ilmiöt ja tapahtumat, joita tullaan katsomaan kauempaakin, syntyvät pitämällä huolta siitä, että kaupunkia rakennetaan pitkäjänteisesti – ja ensisijaisesti sen asukkaita varten.”

Kulttuuripalvelut ja kaupunkikulttuuri syntyvät ensisijaisesti asukkaiden tarpeista, toiveista ja toiminnasta. Niillä on kuitenkin tehtävä myös kaupungin vetovoimatekijänä: kiinnostavat tapahtumat ja ilmiöt vetävät puoleensa niin uusia asukkaita, yrityksiä kuin turistejakin. Jotta kaupungin kulttuurielämä olisi kestävällä pohjalla, kehittämishankkeiden ja kulttuurisen pohjan tulee levätä vankoilla paikallisilla harteilla. Kulttuuria tulee tehdä ensisijaisesti kaupunkilaisia varten ja kaupunkilaisten voimin, jotta kaupunki kukoistaa. Näkyvimmät kulttuurihankkeet, joista näkyvimpänä Guggenheim, keskittyivät harmillisen voimakkaasti lyhyen aikajänteen taloudellisiin vaikutuksiin ja jättivät huomiotta vankan perustan, jonka pohjalle Helsingissä on mahdollista rakentaa aidosti kiinnostavaa kaupunkikulttuuria.

Helsingin (kaupunki)kulttuurielämässä on tapahtunut valtavasti viime vuosina – ja tapahtuu edelleen: vanhat instituutiot, kuten Helsingin taidemuseo, nykyisin HAM, on  pessyt kasvonsa ja Amos Andersonin museo laajentaa parhaillaan tilojaan Lasipalatsiin ja sen alle. Kaupunkikulttuurin osalta kaupunkitilaa on otettu uusilla tavoilla käyttöön kaupunkilaisten itse organisoimissa tapahtumissa. Helsingin perinteisten korttelisaunojen lisäksi kaupungin rannoille on noussut uudenlaisia julkisia saunoja Löylystä Sompasaunaan. Erityisesti vahva suomalainen kansalaisyhteiskunta yhdistettynä uusiin toiminnan organisoinnin ja viestinnän mahdollisuuksiin on osoittautunut kaupunkikulttuurin voimanpesäksi, jonka vertaista maailmalla saa hakea. Vasta rakenteilla olevat uudet asuinalueet ovat mahdollistaneet monia uusia toiminnan muotoja, kun tilaa kokeiluille on kerrankin ollut. Helsinki kuitenkin muuttuu ja kasvaa jatkuvasti ja uudet alueet valmistuvat vähitellen. Helsinkiin tarvitaan niin väliaikaisia kuin pysyviäkin tiloja kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan mahdollistamiseksi.

Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia lähtökohtia kasvaa kulttuurin kuluttajiksi tai sen tuottajiksi. Päiväkodeissa ja kouluissa toteutetuilla konserteilla tai museovierailuilla on tärkeä rooli kulttuurin saattamiseksi osaksi kaikkien helsinkiläisten elämää. Lisäksi laajojen ja riittävän huokeiden harrastusmahdollisuuksien kuten kuvataidekoulujen, musiikkiopistojen, bändi- ja työpajatoiminnan toimintaedellytykset tulee turvata ympäri kaupunkia. Usein suurimpana haasteena on sopivien tilojen löytyminen, johon voidaan vastata esimerkiksi koulujen iltakäyttöä tehostamalla.

Kaupunkilaiset ansaitsevat kulttuurinsa ja kulttuuri ansaitsee tilansa!

Parempaa asumista Helsinkiin!

On tuskin uutinen kenellekään, että Helsingissä on huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista.Vuokrat nousevat ansiokehitystä nopeammin koko kaupungin alueella, mutta ilmiön yllättävin piirre on se, että halvimpien asuinalueiden vuokrat ovat kohonneet suhteellisesti eniten. Kyse ei siis ole siitä, että kohoavan vuokratason voisi välttää muuttamalla “kauemmas keskustasta”. Erityisesti pienituloisille pian ainoa horisontissa siintävä vaihtoehto on muutto Helsingin rajojen ulkopuolelle.

Vuokrien hintakehitys Helsingissä 2010-2016. Helsinki 4 -alue käsittää alueita Itä- ja Pohjois-Helsingissä. (Helsingin tila ja kehitys 2016)

Pääkaupunkiseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi – jo työvoiman saatavuudenkin vuoksi – asumiskustannusten tulisi pysyä kohtuullisella tasolla. Tarvitaan siis lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja Helsinkiin. Kaupunginvaltuusto on asettanut vuotuiseksi asuntotuotantotavoiteeksi 6 000 uutta asuntoa, joista neljäsosan tulisi olla ARA-tuettua vuokra-asuntotuotantoa. Viime vuonna kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tavoitteesta kuitenkin jäätiin reilusti, kun taas vapaarahoitteisten asuntojen (omistus- ja vuokra) osuus nousi 61 prosenttiin tavoitteen ollessa 45 prosenttia. Ryhtiliikettä tarvitaan paitsi tavoitteiden saavuttamisessa, myös riittävän kunnianhimiosten tavoitteiden asettamisessa

Asuntotuotantotavoitetta tulisi Helsingissä kasvattaa 10 000 asuntoon ja niistä kolmasosan tulisi olla ARA-tuettuja vuokra-asuntoja. Opiskelija-asuntotuotanto on hyvä ja tehokas tapa tuottaa lisää kohtuuhintaisia asuinneliöitä ja niiden rakentaminen helpottaa tilannetta myös vapaarahoitteisilla vuokra-asuntomarkkinoilla.

Usein asumiskustannusten nousuun tarjotaan lääkkeeksi rakentamista ohjaavien normien höllentämistä.  Se ei mielestäni ole hyvä ajatus, sillä rakennuskustannusten lasku tulee tuskin näkymään markkinoilla määräytyvissä kuluttajahinnoissa. Normien purkamisen kautta saadut kustannussäästöt valuisivat rakennuttajan katteisiin.

Rakentamisen normeja itsessään voi olla tarpeellista tarkastella kriittisesti muista syistä: Esimerkiksi tilanteessa, jossa alle puolella helsinkiläisistä kotitalouksista on henkilöauto, ei parkkipaikkoja tarvitse rakentaa joka asuntoa varten. Normien tulee elää ajassa ja niiden ensisijainen tehtävä on asettaa asumisen minimitaso niin turvallisuuden, viihtyvyyden kuin terveellisyydenkin osalta.

Pelkän asuntorakentamisen määrän kasvattamisen lisäksi Helsingissä tulisi kokeilla rohkeammin erityyppisiä asuinmuotoja ja kerrostalokonsepteja. Tämä on ollut viime vuosina mahdollista Kehittyvä kerrostalo -ohjelman puitteissa, mutta onnistuneista kokeiluista saadut opit tulisi myös saada kaikkien ulottuville. Kaupunki voisi myös itse olla aloitteellinen pilottihankkeiden toteuttaja erityisesti yhteiskuntaa laajemmin hyödyttävien konseptien, kuten vaikka yhteisöllisen senioriasumisen kohdalla. Yksityisten rakennuttajien kehitys- ja tutkimustyö siirtyy rakennettuihin asuntoihin hyvin hitaasti, sillä rakentamisen pääomaintensiivisyys kannustaa lähinnä riskien minimointiin ja totutuissa malleissa pysymiseen.

Rakennetun ympäristön kehittäminen on kuitenkin koko yhteiskunnan ja kaikkien kaupunkilaisten etu, joten aktiivisen asuntopolitiikan ja kehitystyön tekemisen tulisi olla kaupungin toiminnan keskiössä. Asumisen korkea laatutaso ei tarkoita luksusmateriaaleja ja ylenpalttisia neliömääriä, vaan ihmisten erilaisia ja muuttuvia asumistarpeita mahdollisimman hyvin vastaavia asuntoja. Niitä Helsingissä tulee jatkossakin tuottaa.

Tilastotiedot vuodelta 2016:
Helsingin tila ja kehitys 2016
http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_01_26_Helsingintilajakehitys2016.pdf

Ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon!

Olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon, koska haluan muuttaa politiikkaa ja kaupunkia. Mielestäni kuntapoliitikon tärkeimmät ominaisuudet ovat yhteistyökyky ja kärsivällisyys. Toisinaan vaaditaan myös periksiantamatonta asennetta. Yhteistyötaitoja tarvitaan, sillä politiikkaa ei tehdä yksin, vaan yhdessä neuvottelemalla. Kärsivällisyyttä tarvitaan, sillä käsiteltävät kokonaisuudet ovat usein monitahoisia, eikä kukaan voi olla kaikkien politiikanalojen asiantuntija. Uskon, että kuntapoliitikolla on tärkeää olla joitakin omia tavoitteita, joita pitää esillä ja edistää, mutta lopulta työ tehdään yhdessä valtuustoryhmän, lautakunnan tai valtuuston kanssa. Tärkein ominaisuus valittavalle henkilölle on luotettavuus ja äänestäjien luottamus siihen, että valtuutettu selvittää taustoja ja kuuntelee asiantuntijoita – siis tekee vastuullisia päätöksiä.

Vaalilupauksenani ei ole tietyn puiston, koulun tai liikenneympyrän säilyttäminen, sillä ne asiat riippuvat paljosta muustakin kuin minusta. Minä lupaan, että kuntapoliitikkona pyrin olemaan luottamuksen arvoinen ja toimimaan edellä kuvaamallani, vastuullisella tavalla.

Omat tavoitteeni seuraavalle vaalikaudelle ovat:

Helsingin kehittämisen lähtökohtana ovat sen omat vahvuudet! Kiinnostavat ilmiöt ja tapahtumat, joita tullaan katsomaan kauempaakin, syntyvät pitämällä huolta siitä, että kaupungissa on paikkoja ja mahdollisuuksia kokeilla uusia asioita. Pidetään kaupunkimme jatkossakin maailman parhaana paikkana asua.

Kohtuuhintainen koti on perusoikeus, joka kuuluu kaikille. Myös Helsingissä. Lisätään tuntuvasti tonttitarjontaa ja varmistetaan kaikille mahdollisuus asua itselleen parhaiten sopivalla tavalla.

Investointi koulutukseen on satsaus tulevaisuuteen. Yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen ja koulutukseen takaa tasa-arvoiset mahdollisuudet tehdä omat valintansa ja menestyä.